”Olin menettänyt asunnon, säästöni ja pian kenties myös työpaikkani - oopperasta en luopuisi.”
Aloin käydä konserteissa säännöllisesti, joskus jopa viikoittain. Kuuntelin klassista musiikkia päivittäin. Ahmin kaiken kirjallisuuden, mikä liittyi oopperaan. Opin pitämään suuni kiinni, jotten paljastuisi. Edelleen koen olevani huijari, joka ei kuulu oikeasti oopperan maailmaan.
Ooppera on luokkakokemus, se on elitististä, rasistista, nationalistista, naisvihamielistä ja täynnä vallan väärinkäyttöä. Ooppera aina kietoutunut vallan ympärille kenties näkyvämmin kuin mikään muu taiteenlaji.
Muistan, kun luin Carmen-oopperan synopsiksen ensimmäisen kerran. Siinä kerrottiin, että loppukohtauksessa Carmen heittää mieheltä saamansa sormuksen ja lähtee ohittamaan tämän, mutta kävelee miehen pitelemään veitseen.
Kävelee veitseen? Anteeksi mitä?
Karnevalistinen esseeteos kertoo vaikeasta suhteesta, rakkaudesta oopperaan. Se pureskelee eliitin taidetta, joka on välillä myös anarkistista ja vallankumouksellista.
Marissa Mehr on helsinkiläinen kirjailija ja kriitikko, joka on käsitellyt länsimaista taidemusiikkia aiemmin kirjallisessa ja journalistisessa tuotannossaan.