Suomen suuret nälkävuodet 1867-1868 olivat läntisen Euroopan viimeisin rauhanajan elintarvikekriisi. Vuonna 1867 hallat tuhosivat viljasadon, ja seuraavan talven ruokavarastot menetettiin. Kevääseen 1868 mennessä vajaasta kahdesta miljoonasta suomalaisesta menehtyi lähes joka kymmenes.
Nälkävuodet valaisee monipuolisesti kriisin taustoja ja seurauksia. Löytyykö traagisille tapahtumille selitys ilmastohistoriasta, maatalouden kehityksestä tai talouspolitiikasta? Entä mitä ulkomainen media kirjoitti suomalaisten nälänhädästä? Aihetta monipuolisesti lähestyvä teos nostaa esiin myös nälkävuosien vaikutuksen ruokakulttuuriin ja kirjallisuuteen.
Kirja osoittaa, ettei nälkävuosien kriisille ollut yhtä selkeää syytä. Ilmastonmuutokseen varautuvassa maailmassa Suomen 1800-luvun nälänhätä tarjoaa muistutuksen siitä, millaisia seurauksia maataloutta kohtaavilla katastrofeilla voi pahimmillaan olla.
Tuomas Jussila ja Lari Rantanen ovat väitöskirjatutkijoita Turun yliopistosta. Teoksen kirjoittajakunta koostuu aihepiiriin perehtyneistä nuoremman polven tutkijoista.