Miksi marxilaisuuden kaksi suurta historiallista kokeilua epäonnistuivat?
Pariisin kommuuni kesti vain 72 päivää. Se oli demokraattinen, rohkea ja moraalisesti kirkas, mutta liian hauras puolustamaan itseään. Pariisi osoitti, että vallankumous voi syntyä alhaalta, kansalaisten omasta toiminnasta ja itsehallinnosta.
Neuvostoliitto osoitti, että vallankumous voi rakentaa teollisen suurvallan, voittaa fasismin ja muuttaa maailmanhistorian suunnan. Mutta se osoitti myös, mitä tapahtuu, kun puolue korvaa kansan, valtio korvaa yhteiskunnan, komento korvaa demokratian ja pelko korvaa ihmisen sisäisen motivaation.
Tämä kirja ei ole puolueeton historiikki. Se on poliittinen oppikirja epäonnistuneista vallankumouksista.
Kirjoittaja tarkastelee näitä kahta kokeilua sekä historian että oman kokemuksensa kautta: nuoren radikaalin, Neuvostoliiton tuntijan, perestroikan todistajan, Armenian samettivallankumouksen 2018 osallistujan ja jälkineuvostoliittolaisen maailman seuraajan silmin.
Kirjan kysymys ei ole, pitäisikö yrittää uudelleen, vaan kun yritetään uudelleen, mitä on opittava, jotta seuraava yritys ei olisi liian heikko, kuten Pariisin kommuuni, eikä liian vahva, kuten Neuvostoliitto?