Jari Olavi Hiltusen historiallinen romaani "Nukkuva kreivitär" antaa kertojan äänen kirjallisuushistorian unohtamalle aatelisnaiselle.
Kreivitär Sofia Andrejevna Tolstaja (1844-1919) eli koko elämänsä miesten varjossa. Hänen miehestään Leo Tolstoista sukeutui 1860- ja 1870-luvuilla Venäjällä ja ulkomailla laajalti arvostettu mestarikirjailija. Sofia Tolstaja oli älykäs ja syvällinen kirjallisuusihminen. Hän toimi myös miehensä puhtaaksikirjoittajana ja kustantajana ja oli itsekin kirjailija, vaikka teoksia ei julkaistu hänen eläessään.
Sofia Tolstaja eli miehensä kanssa pitkän ja värikkään elämän. Sen aikana Venäjän keisarikunta alkoi natista liitoksistaan ja keisarit tiukensivat otteitaan hallitakseen isoa maata ja kansaa. Leo Tolstoin ryhdyttyä kirjalliseksi anarkistiksi myös hänen perheensä sai huomata poliisin kulkevan kintereillään.
Maagisrealistinen "Nukkuva kreivitär" muodostaa romaaniparin Hiltusen esikoisromaanin "Ahmatova" (2023) kanssa. Lukija tutustuu Jasnaja Poljanan maalaisyhteisöön Moskovan eteläpuolella sekä Moskovan suurkaupunkiin, jonka väki oli keisarivallan aikana jakautunut jyrkästi kahtia. Leo Tolstoin rinnalla kertoja esittelee muitakin venäläisiä suurkirjailijoita Ivan Turgenevista ja Anton Tšehovista lähtien. Samoin kuin "Ahmatovassa", Hiltunen on käyttänyt myös tässä romaanissa ns. sokraattista dialogia, joka on yksi maailman vanhimmista kirjallisuudenlajeista.
"Nukkuvan kreivittären" maaginen ulottuvuus korostuu Sofia Andrejevnan fantastisissa unikuvissa. Uniin liittyy samanlaista kaipausta, jota Leo Tolstoi purki kirjoihinsa: aitoa vapautta ajatella miten haluaa ja harrastaa taidetta kenenkään siihen puuttumatta.