Liisa Enwaldin ja Esko Karppasen viisaat, paneutuneet ja sopivasti skeptiset esseet tutkivat, miten joulun peruskertomus - "Ja tapahtui niinä päivinä" - on kehittynyt joululaulujen teemoiksi, ja miten laulut puolestaan ovat muuttuneet vaeltaessaan ajassa ja paikassa. Tunnettujen ja rakastettujen laulujen takaa löytyy harvinaisempia versioita (ja tekijöitä) sekä yllättäviäkin vaikutteita; toisaalta kirjoittajat poimivat unohduksista sinne aiheetta joutuneita tekstejä ja sävelmiä. Näkökulma on useimmiten runoanalyyttinen, mutta myös sanan ja sävelen yhteispeliä tarkastellaan tuoreesti ja oivaltavasti. Useassa esseessä nousee esiin joulun ruusu - Iisain "vesana", legendasymbolina tai "armon kyyhkynä". Oman kiinnostavan valonsa saa Neitsyt Maria -aihe suomalaisessa 1500- ja 1600-luvun jouluvirsirunoudessa.
Maria neidzö ia äiti
Miehet poian ilman weti.
Eip ikänäns ennen cuultu
Ett miehet on raskax tultu.
(Jaakko Finno, n. 1583)