Sodankyläläisen Uni Ojuvan (s. 1984) runokokoelma Onhan sentään linnut kuvaa Keski- Lappia uudisasutuksen ja kadonneen keminsaamen kielen ja kulttuurin rajamaana. Kirjan runot luovat historiakuvan seudusta, jota kruunu ja valtio kontrolloivat ja jossa joukkoliikkeet kukoistivat. Samalla teoksen paikat - tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila - toimivat runojen kuvaamien ihmisten ankkuroitumispisteinä omaan menneisyyteen ja sen vaikuttamiin identiteetteihin.