Kirja on Markku Heinon neljästoista runokirja. Värikylläiset mielenmaisemat tekevät runosta milloin rytmikästä räpmäistä punosta, toisinaan taas käyttävät tihkuvan proosallista sanallista virkkuukoukkua. Lauseet kyyditsevät lukijan jälleen pitkin Lounais-Suomea ja kirjoittajan rikasta mielikuvitusta.
Ajatusten jännevälit rientävät välillä tempoilevasti kuin varsat laitumella, välillä kuin silkkinen maisemabrodeeraus.
Kirja osoittaa taas, että runous on ajatustemme salaperäinen huntu.
"Kastemato kuulee sinut, vaikket sitä itse tiedä."