Tauno toimi vaistonvaraisesti ja huiskautti heittolaukauksen Nagantista aseensa kohottaneeseen valekuolleeseen.
-Kas pirua, meinasikos tuo ketale ampua minut? Pajari tokaisi Taunolle Jääskeläiselle. Olipa tuuria kun oli upseerimallin ase, taisit poika pelastaa henkeni! Pajari koppasi tupakkalaatikon ja pyöräytti kynällään muutaman rivin: ”Tämän luvan haltijalla on ikuinen oikeus pitää hallussaan Nagant- revolveria, sillä on pelastettu henkeni. Evl. Aaro Pajari”.
Everstiluutnantti Aaro Pajari pelasi uhkapeliä 12. joulukuuta 1939 Tolvajärvellä. Hän komensi viimeisen reservinsä kuolemanjuoksulle yli Myllyjärven ohuen jään. Avoimessa rintamahyökkäyksessä miehet kuittasivat aiemmat pakokauhuiset pakonsa ja sen tuoman häpeän.
Pajarin nyrkiksi kohosi keskipohjalainen pataljoona koodinimeltä ”teräs” PPP7. Miehet oli koottu Pyhäjärveltä, Haapajärveltä ja Haapavedeltä. Taistelun voitto varmistui, kun he tuhosivat Tolvajärven matkailumajaan majoittuneen hyökkääjän esikunnan.
Verinen voitto loi uskoa suomalaisten taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan. Tästä alkoi kohota talvisodan henki ja sen myötä suomalaiset ponnistivat koko maailmaa ihmetyttäneeseen suoritukseen. Englantilainen lehtimies Leland Stowe kirjoitti Tolvajärven taistelusta: ”Täällä käydään hirveintä sotaa maailmassa”.
Tauno Jääskeläinen on kirjoittajan isä. Rauno Jääskeläinen on aiemmin kirjoittanut vuoden1941 kesäsodasta kirjan Taisteluosasto Susi.