Lauantaina 20.3.2021 Helsingin Sanomat otsikoi kokosivun juttunsa: "Supo älähti Kiinan vakoilusta omalla verhotulla tavallaan."
Jukka Parkkari on aiemmissa 15 romaanissaan vähemmän verhotulla tavalla kertonut eri valtioiden tiedustelutoimista Suomessa, pääasiassa sotilasvastavakoiluun keskittyen, mutta myös suojelupoliisin työn huomioiden. Syksyllä 2020 ilmestyneen Lupa tappaa -romaanin alussa kaksi eläköitynyttä, mutta edelleen valpasta supolaista havaitsee Suomesta taannoin Moskovaan loikanneen CIA:n asemapäällikön näköisen miehen keskellä kirkasta päivää Helsingissä. Romaanin jälkisanoina esitellään siihen mennessä ilmestynyt sarja kokonaisuudessaan.
Sarjan uusimman osan Paperitiikerit nimi viittaa kiinalaiseen näkemykseen muista "suurvaltoina itseään pitävistä" maista. Lännellä on kellot, mutta heillä - keskustan valtakunnalla - on aikaa.
Vuonna 2005 Lapista, armeijan Rovajärven harjoitusalueen tuntumasta, löytyy asekätkö. Asiassa ei sinänsä olisi uutisarvoa, koska vuoden 1944 asekätkennän jäljiltä piiloja vanhoine aseineen ja tarvikkeineen paljastuu silloin tällöin. Mutta tämä kätkö sisältää muutakin. Pääesikunnan vastavakoilu eli tutkintaosasto lähtee viipymättä selvitysmatkalle pohjoisen paikallistoimistonsa avustamana.
Samoissa maisemissa on liikkeellä myös Kiinan tiedustelua Suomessa johtava kenraali. Hänen avustajanaan seuraa suomalainen seurapiirikaunotar, kiinan kielen tulkki, jonka seikkailut tunnetaan hyvin myös tutkintaosastolla. Kun kuvioihin vielä sotkeutuu Venäjän sotilasvakoilun pohjoisen sektorin johtaja ideoimallaan operaatio Muumipeikolla, on tutkintaosaston väellä taas piirileikissä pitelemistä.
Jukka Parkkari (s. 1945) on Valtion tiedonvälityspalkinnon saanut kokenut lehtimies, päätoimittaja ja kirjailija, joka on kuulunut mm. parlamentaariseen väestönsuojelukomiteaan sekä puolustusministeriön Suomen asevientiä tutkivaan työryhmään. Parkkari on ollut jäsenenä pääesikunnan tiedotusosaston niin sanotussa sodan ajan kokoonpanossa. Hänelle on myönnetty mm. Vapaudenristi ja Sotilasansiomitali. Vankan asiantuntemuksen ohella hänen kerronnassaan on huumoria, jota vakavien asioiden kanssa painiskellessa aina tarvitaan.