Sotavankeus ei päättynyt rauhansopimukseen ja kotiinpaluuseen.
Kesällä 1944 neuvostoliittolaiset partisaanit hyökkäsivät kahteen lappilaiskylään, Seitajärvelle ja Lokkaan. Verisissä iskuissa tapettiin säälimättömästi naisia ja lapsia. Lokan asukkaista kuoli kolmannes, Seitajärvelläkin toistakymmentä ihmistä, ja kylien elinolosuhteet tuhottiin miltei täysin. Osa kyläläisistä ja itärajaa valvoneista suomalaissotilaista vangittiin. Seurasi pitkä ja raastava taival Neuvostoliittoon.
Partisaaneja torjuneessa joukko-osastossa palvellut Toivo Röninki haavoittui aiemmin keväällä ja menetti vankikuljetuksen aikana pakkasessa varpaitaan. Hän palasi sotavankileiriltä murtuneena ja pahasti nälkiintyneenä. Lokan kylästä kaapattua yhdeksänvuotiasta Varpu Mannista pidettiin puolitoista vuotta neuvostoliittolaisessa lastenkodissa. Kymmenvuotiaan Sirkka Ollilan perhe pakeni Seitajärven verilöylyn keskeltä, mutta hänen kaksi sisarustaan jäi partisaanien vangeiksi - kohtalokkain seurauksin.
Vankeudesta paluuta seurasivat painostavat kuulustelut kotimaassa. Sopeutuminen rauhan oloihin ei ollut helppoa, ja monet vangiksi joutuneista kokivat, että sotavankeus jatkui koko loppuelämän.
Partisaanien sotavankina on riipaiseva ja vaikuttava teos, joka tuo esiin sodan inhimillisen puolen. Sodan traagiset seuraukset paljastava kirja perustuu laajoihin haastatteluihin, arkistomateriaaliin ja KRP:n salaiseen esitutkinta-aineistoon. Kirja on tärkeä muistutus siitä, että sodan arvet ovat syviä ja pitkäkestoisia, ja se antaa äänen niille, jotka ovat joutuneet kamppailemaan kokemustensa kanssa koko loppuelämänsä.