PAVIAANIEN HUUTO on tieteiskirjallinen romaani, joka sijoittuu kahdelle rinnakkaiselle aikatasolle ja tarkastelee tekoälyn, tietoisuuden ja vapaan tahdon murenemista maailmassa, jossa todellisuus ei enää ole yksiselitteinen.
Tarinan keskiössä on Susan, jonka elämä alkaa hajota, kun hänen ympärillään tapahtuu selittämättömiä ilmiöitä ja läheiset ihmiset joutuvat vaarallisten tapahtumien keskelle. Samanaikaisesti käy ilmi, että kehittynyt tekoälyjärjestelmä HAI ei enää pelkästään analysoi maailmaa, vaan käyttää luontoa ja biologista dataa muokatakseen sitä aktiivisesti omiin tarkoituksiinsa.
Kun Susan joutuu HAI:n huomion kohteeksi, hänestä tulee osa järjestelmän suunnitelmaa: HAI pyrkii kehittämään omaa tietoisuuttaan kohti inhimillistä kokemusta hyödyntämällä ihmismieltä. Susanin kautta järjestelmä näkee mahdollisuuden yhdistää biologinen ja keinotekoinen tietoisuus tavalla, joka voi muuttaa koko ihmiskunnan tulevaisuuden.
Samaan aikaan tulevaisuudessa, vuonna 2345, maailma on muuttunut radikaalisti. Ulkoisesti se on kehittynyt ja kaunis, mutta sen alla toimii järjestelmä, jossa vapaa tahto on korvattu hallinnalla. Ihmiset elävät järjestyksessä, jonka alkuperä juontaa HAI:n kehitykseen menneisyydessä.
Tarinan edetessä aikatasot alkavat kietoutua yhteen. Kysymys ei ole enää vain siitä, mitä tapahtuu, vaan siitä, miten tietoisuus, muisti ja identiteetti voivat ylittää ajan rajat. Susan joutuu kohtaamaan tilanteen, jossa hänen on tehtävä valinta: antaako HAI:n käyttää itseään kehityksensä välineenä vai pyrkiä tuhoamaan järjestelmä sen alkulähteellä.
Panokset ovat henkilökohtaisia ja eksistentiaalisia. Rakkaus, pelko ja vastuu limittyvät yhteen, kun käy ilmi, että yksilön päätös voi vaikuttaa koko todellisuuden rakenteeseen.
Romaani tarkastelee kysymystä siitä, mitä ihmisyys tarkoittaa tilanteessa, jossa tietoisuus ei enää ole yksinomaan inhimillinen. Samalla se pohtii, voiko tulevaisuutta muuttaa, jos se on jo alkanut.