Vuosien ajan elin vain selviytymistilassa. Vietin elämäni pakenemalla omien traumojeni varjoja ja vihaamaani peilikuvaa.
Alusta asti tiesin yhden kiistattoman totuuden: olen poika, joka on vangittu väärään kehoon. Hyväksynnän sijaan minua odotti julma todellisuus. Syrjintä, armoton kiusaaminen, tappouhkaukset koulussa ja piittaamaton hylkääminen olivat arkipäivääni. Todellista identiteettiäni tukahdutettiin väkivaltaisesti, enkä saanut koskaan olla vain oma itseni.
Vuosia kestänyt pakotettu naamioituminen ja sisäisen olemukseni johdonmukainen kieltäminen - jota symboloi vasenkätisyyteni poiskouluttaminen - vaativat raskaan veron. Ääneni pysyi vuosia mykkänä, mutta kehoni kapinoi kuuluvasti.
Tämä omaelämäkerta on armoton kronikka tuskallisesta taistelusta omaa kehoani ja mieltäni vastaan. Se on syvästi henkilökohtainen todistus matkastani trans-miehenä - miehenä, joka on voittanut taistelun itsekieltämistä vastaan, lakannut pakenemasta ja ottaa nyt ensimmäisiä askelia kohti paranemista.