Kervisen perheen rakas koira, vanha unelias Lappalainen on entistäkin uneliaampi ja jaksaa tuskin raahustaa ruokakupilleen. Ruokapöydässä vanhemmat pohtivat jo, pitäisikö Lappalainen päästää autuaammille maille temmeltämään...
Talon alla kodissaan Kervisten keskusteluja kuunteleva Pentti Rusakko kauhistuu: vaihdetaanko hänetkin vetreämpään rusakkoon, jos koivet kangistuvat? Kani Pupu eli Kapu lohduttaa huolettomaan tyyliinsä: ”Ei ole jänistä karvoihin katsominen. Eikä omena kauas luusta putoa. Näinhän Kalavaleessakin sanotaan.”
Hemppa-papan muistisairaus etenee, ajokortti perutaan ja kommelluksia seuraa. Kaiken keskellä äiti-Rita haaveilee uudesta koiranpennusta ja isä-Tero uudesta autosta, työkaveri myisi Rusatech-ajopelin. Pian Sinisen talon rauha on mennyttä, sillä taloon saapuu pentu, joka pistää sydämet ja lattiamatot sekaisin...