"Tämä taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluva tutkielma selvittää klassisen pianonsoiton hallinnan kysymyksiä henkilökohtaisen soiton praktiikkani kautta. Tutkimuksen kohteena on Sergei Rahmaninovin Moment musical op. 16 nro 2 es-molli, joka herättää kysymyksen siitä, miten olisi mahdollista ilmaista teoksen myrskykarakterin ja pyörteilevän tekstuurin houkuttelemaa disorientaatiota menettämättä klaviatuurituntumaa ja samalla soiton kontrollia. Tutkielman keskeisenä materiaalina ovat Rahmaninovin kaksi eri editiota vuosilta 1896 ja 1940, Rahmaninovin äänite teoksen uudistetusta editiosta (RCA Red Label, 1940) sekä teoksen mahdollisena innoittajana toiminut Puškinin runo Pirut (Bésy, 1830).
Tutkielmassani tarkastelen juurtunutta soittotapaa ratkaisuna edellä kuvattuun ongelmaan. Juurtunut soittotapa on oma tulkintani ja sovellukseni Rahmaninovin käyttämästä pianonsoiton sostenuto-kosketukseen liittyvästä juurtumisen metaforasta, jonka kontekstualisoin 1800-luvun lopun venäläiseen pianokouluun ja romantiikan tarinalliseen maailmaan. Pääluvuissa jäsennän juurtuneen soittotavan neljään osaan ja puran osat analyyttisesti soittoteknisiin osiin. Analyysi keskittyy erityisesti vasemman käden rotaatiokuvioon, jonka juurtunutta soittamista demonstroin fokusoimalla esimerkinomaisesti teoksen ensimmäiseen tahtiin. Juurtuneessa soittotavassa kuvion pohjasävel toimii ääreistukea hyödyntävänä sormipedaalina ja rotaatiokuvion ankkurina. Juurtuneen soittotavan tutkimisen kautta esitän lisäksi päätelmäni siitä, miten Rahmaninov itse mahdollisesti sormipedaloi pianotekstuuriaan. Tutkielman loppuun olen innovoinut juurtuneen soittotavan harjoitteita.
"