Oleminen on olemista kohti kuolemaa - mutta mitä se tarkoittaa? Ari Valli kohtaa kysymyksen, sillä juhlat ovat ohi. Vaimo on jättänyt, isä kuollut ja äiti tekee hidasta kuolemaa, mutta menneisyys elää yhä. Siitä ei pääse eroon piilottamalla muistoja vintille tai perunakellariin.
Päivä- ja matkapäiväkirjassa kuljetaan lapsuudesta nykyhetkeen sekä Helsingistä joidenkien suurkaupunkien kautta Firenzeen. Teos lähestyy filosofisia teemoja päähenkilön sivullisuuden kautta. Ari Valli on viettänyt sovinnaista elämää, kunnes kupla hajoaa ja hän näkee arvotyhjiön ympärillään. Hän haluaisi kertoa tarinansa uudelleen, valita omat arvonsa ja itsensä - mutta vaikka voimme kertoa tarinamme mistä tahansa perspektiivistä ja valita tulkintamme, tarinan reunaehdot eivät muutu. Kertojaa voi vaihtaa, mutta tarinan ydin säilyy.
Post Festum - Pieniä yhdentekeviä tragedioita on eksistentialistinen ja täysin fiktiivinen, mutta heijastelee paitsi kirjoittajan lapsuusmuistoja ja muistikuvia vanhempien muistisairaudesta myös työelämän kokemuksia. Kaikki henkilöt ovat niin kuvitteellisia kuin vain todelliset henkilöt voivat olla, mukaan lukien Antero Harris.