Sateisena päivänä New Yorkissa kadulla makasi jokin pieni ja märkä. Vesi valui kivien väliin, ja ihmiset kulkivat ohi katsomatta alas. Pieni hahmo odotti. Hän ei tiennyt ketä, mutta tiesi odottavansa jotakin. Kun hänet nostettiin maasta, kahden kadun Prince kadun ja Elisabeth kadun kulmasta, käsiteltiin varovasti ja käärittiin lämpimään, huivi tuntui ensin oudolta ja sitten juuri oikealta. Tervetuloa, sanoi kaupunki, vaikka se ei puhunut ääneen. Minä olen suuri ja äänekäs, mutta osaan myös kuunnella. Niin nimeksi tuli Prinssi E ja niin hän lähti matkaan.