Kun on puoliksi perhonen, puoliksi nainen,
ei ole koskaan kokonainen. Vaan mikä kumma?
Ei valinta, kohtalo, ennemminkin tekijöiden summa.
On puoliksi valoisa ja puoliksi tumma.
On aina puoliksi maassa, puoliksi taivaassa,
puoliksi ilmassa. Koditon maailmassa,
talossa ja tiellä ja kotonaan siellä
minne kaipaa tai minkä kadottaa,
mistä tuli tai mitä odottaa.
Ei syntynyt kummaksikaan kokonaan.
Pitäis olla jompikumpi tai jokin hallitumpi.
Mutta tuolleen sikin sokin, olla nyt jotakin puoliksi,
toisten huoliksi. Jääköön ulkopuolelle kerhojen,
kun se ei ole nainen eikä perhonen.