Jokainen vanha puutarha on arvokas, mielenkiintoinen ja kerroksellinen, kunhan vain osaa katsoa ja tarvittaessa hieman pöyhiä maata.
Pirjo Silveri ja Aino Öhman kutsuvat lukijan kanssaan kuopsuttelemaan multaa suomalaiseen yksityiseen puutarhaan, Haapakan pihamaalle, Vinkkilän kylään, Kokemäenjoen yläjuoksulle.
Äiti ja tytär käyvät vanhaa pihaa läpi kasvi kasvilta. Puutarhan aarteet ovat paitsi kasveja, myös niistä haarovia tarinanrönsyjä, jotka kertovat ihmisistä, menneistä ajoista, ympäristön muutoksesta ja yhteiskunnan kehityksestä. Puut ja perennat puhuvat.
"Ihmiset kuolevat, mutta jatkavat elämäänsä puutarhassa."