Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitsevan uneliaan pikkukaupungin, Tornion, elämä kokee suuren mullistuksen ensimmäisen maailmansodan aikana. Erinomaisen sijaintinsa vuoksi kaupunkiin perustetaan vankeinvaihtopiste, se on jääkäriliikkeen kulkureitin keskeinen paikka, siellä tekevät kauppaa monenlaiset salakuljettajat, ja sotapakolaiset käyttävät tätä rajanylitysmahdollisuutta yrittäessään päästä vihollismaasta takaisin kotiin. Elokuussa 1915 saapuu Venäjältä ensimmäinen juna mukanaan keskusvaltojen invalidisotavankeja. Tornion kansakoululle on perustettu väliaikainen sotasairaala, jossa vangit viipyvät jonkin aikaa hoidettavina ennen kuin heidät palautetaan kotimaahansa. Sodan läsnäolo vaikuttaa jokaisen kaupunkilaisen elämään.
Täsmälleen sadan vuoden kuluttua, syyskuussa 2015, ylittävät turvapaikanhakijat Tornion ja Haaparannan välisen rajan. Heitä tulee sadoittain joka päivä, he vaeltavat pitkin Hallituskatua entiseen lyseoon, jonne nyt on perustettu väliaikainen järjestelykeskus. Tuohon rakennukseen, joka oli aikoinaan venäläissotilaiden kasarmi. Turvapaikanhakijat kantavat mukanaan sodan tuoksua, josta he eivät pääse eroon, ja pikkukaupungin asukkaat joutuvat kohtaamaan ihmisiä ja kohtaloita, jotka muuttavat heidän elämänsä.