Kirjassa alikersantti Lumo Pelkki (12.6.1915-13.12.1945) kertoo kokemuksistaan palvellessaan rajavartiostossa. Aluksi kerrotaan ajasta ennen sotaa. Vuoden 1939 aikana rajan takaa alkoi kantautua ääniä sotaan valmistautumisesta. Syksyllä tilanne alkoi muuttua vakavammaksi ja 30.11.1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Lumo Pelkki näki tapahtumat aitiopaikalta ja merkitsi näkemänsä muistiin. Muistiinpanojensa pohjalta hän kirjoitti tämän käsissäsi olevan kirjan, joka päättyy sodan loppumiseen 13. maaliskuuta 1940
Rajavartioinnin ja sodan lisäksi kirja käsittelee myös Pohjois-Karjalan luontoa ja eläimistöä. Lumo Pelkki oli kiinnostunut villieläimistä, erityisesti linnuista. Hän täytti eläimiä aina linnuista jopa ilveksiin ja karhuun. Kirjassa kerrotaan myös onnistuneesta karhun pyynnistä. Luontokuvaus on elävää. Rajavartioiden elämä oli yksinäistä ja siten ympäröivä luonto merkitsi paljon. Toki miesten kesken syntyi rehtiä toveruutta, joka punnittiin erityisesti sodan melskeissä.
Kirjan käsikirjoitus on ollut pitkään suvun hallussa ja nykytilanne Suomen ympäristössä sai serkusten Esko Mälkiän ja Petteri Pelkin toimittamaan enonsa käsikirjoituksen julkaisukuntoon. Sukujemme tausta on rajan takaisessa Karjalassa ja Lappeenrannen seudulla. Kirjan kertomus luo valoa suomalaisten elämään talvisodan aikana ja muistuttaa tämänkin ajan selkkausten vaaroista.