Käsissäsi on kirja, joka itseasiassa ei ole kirja muuta kuin ulkoiselta olemukseltaan. Tämä on lopullinen luonnos kirjasta, jonka mahdollisesti jossain kohtaa kirjoitan. Ehkä sanon oikeammin todetessani tämän 1502207 merkistä, joista muodostuu 199799 sanaa, koostuvan vuodatukseni olevan vielä muistiinpanojeni kokoelma. Epämääräishämäryydessään se sittenkin kaikessa sen vajavaisuudessaan ja tarkastamattomuudessaan, toisteisuudessaan ja rakenteettomanakin saattaa tarjota sinulle jotain ajateltavaa.
Tekstissä kulkevat käsikädessä minun, pienen epäonistuneen taiteljan mu(i)stelmat; tähänastisen vaellukseni laaksot ja syvänteet sekä yhteiskuntakritiikki, joka mitä todennäköisimmin ylittää kaikki aiemmat lukemasi, kumminkin jokseenkin säädyllisyyden rajoissa pysyttelevät tekstit. Ken kokee suoran ja rehellisen puheen loukkaavaksi, saa luvan loukkaantua. Esitän tässä myös joitain korjaus-, ei, muutosehdotuksia rikkoontuneen vaasin korjaamiseksi, mutta selvää liene kaikille, ettei korjatusta enää entisenlaista koskaan tule: monestiko lavealle tielle itsensä suistanut kulttuuri on historiassa edes himmeän hehkun lyhtyynsä kyennyt palauttamaan. Pienenä esimerkkinä: ihmisten väliset vakavammat kahnaukset, vaikka ne unohdettaisiinkin, ei niitä alitajuisella tasolla sittenkään unohdeta. Vaasi ei enää koskaan tule entisenlaisekseen.