Yleensä Paavo puhuu ja Empo kuuntelee. Niin on molemmille hyvä. Tuttu kuvio keikahtaa oudosti päälaelleen, kun Paavo menettää hetkeksi äänensä. Empon ei auta muu kuin ryhtyä ystävänsä tulkiksi.
Puhuminen ja esilläolo on hiljaiselle pojalle vaikeaa. Eikä Paavollakaan helppoa ole. Tuppisuuna on tylsää. Kunpa saisi taas olla oma itsensä, molemmat toivovat.
Mutta asialla on hyvätkin puolensa. Roolien vaihtumisen myötä pojat saavat kokemuksen erilaisesta tavasta toimia. Katsomalla asioita toisesta näkökulmasta oppii ymmärtämään muita ja samalla myös itseään. Rohkeasti vaan, Empo on toinen Empo-sarjan kuvakirja.