Guntars Godiņš syntyi Neuvosto-Latviassa vuonna 1958, ja hänen ensimmäinen runokokoelmansa ilmestyi vuonna 1985. Puolet siihen aiotuista runoista oli kuitenkin sensuroitu. Kansallinen herääminen vahvisti vähitellen sananvapautta, ja vuonna 1991 Neuvostoliiton romahdettua Latviasta tuli taas itsenäinen. Sensuroidut runotkin voitiin julkaista. Sittemmin Godiņš on vakiinnuttanut asemansa runoilijana sekä suomalaisen ja virolaisen runouden latviantajana. Hänen tuotannostaan on aikaisemmin suomennettu vain yksittäisiä runoja.
Sanottu ja sanomaton -valikoimassa on lähes puolen vuosisadan mittainen kaari, joka näyttää muutoksen mahdollisuuden sekä yhteiskunnassa että yksilössä. Se on sisarteos samaan aikaan ilmestyvälle Luvallanne, luvattanne -antologialle, jonka viisi runoilijaa ovat kokeneet sekä neuvostoajan että Latvian uuden itsenäisyyden. Heidänkin tuotantonsa kaaressa näkyy maailman muuttuminen ja yksilön osa ja osuus siinä. Yhtymäkohdat omaan maahamme ja aikaamme tuntuvat toisinaan yllättävän tutuilta.
Paperiporon runosarjan kuudes ja seitsemäs osa tarjoavat taas jotain erilaista.