Romaani mansardikattoisesta talosta, sokeudesta ja näkemisestä kolmen sukupolven naisten kertomana.
Marjatan tytär Kaarin oppii jo lapsena toimimaan äitinsä silminä, tulkitsemaan ympäristöä ja valitsemaan, mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta. Vuosien kuluttua Marjatta muuttaa aikuisen Kaarinin luo, ja 12-vuotias Helinä alkaa johdattaa isoäitiään maailmassa, jonka merkityksiä ei vielä täysin ymmärrä.
Kun suvun vaalima kotitalo jää moottoritien rakentamisen jalkoihin, nostaa menetys esiin pitkään vaiettua kipua, mutta myös toteuttamatta jääneitä unelmia ja toivoa.
Ylisukupolvinen häpeä, vaietut ja vaille vastauksia jääneet kysymykset, menetys sekä kaiken lävistävä sinnikäs rakkaus kietoutuvat koskettavasti mansardikattoisen talon kohtaloon Ulla-Kirsti Junttilan sukusaagassa, jossa arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun merkitys arkielämän näyttämönä avautuu lukijalle puhuttelevalla tavalla.