Kirjassa esitellyn Grönlund-suvun varhaisin tunnettu esi-isä oli rakuuna Matti Juhonpoika Laurstedt Paimiosta Laaroisten ratsutilalta. Hattujen sota ei kaatanut Mattia, joten perilliset asuttivat Paimionlahden seutua usean sukupolven ajan. Kirkkosepästä ja Paimion ensimmäisestä maakauppiaasta tuli myös tilallinen ja kunnalliselämän aktiivinen kehittäjä. Pojalleen hän antoi elämän eväät, jotka johtivat nuoren asesepän Oulun kaupunkiin. Tuhoisa tulipalokaan ei saanut seppämestarin intoa sammumaan, vaan kohta alkoi tuotanto uudessa sepän kartanossa. Sairaus kuitenkin kaatoi tehtailijan 66-vuotiaana 1903. Puoliso Maria ehti synnyttää 28 vuotta kestäneen avioliiton aikana kymmenen lasta, joista yksi menehtyi kahden päivän ikäisenä. Kaikkien toisten elämä jatkui eri puolilla maata vaiherikkaana, josta draamaa ei puuttunut. Lapsista vanhin, lapin metsäpäällikkö Arthur Grönlund oli yritysjohtaja, jonka elämä päättyi kesken puhelinkeskustelun 65-vuotiaana Ivalossa. Tyttäret tekivät huonoja miesvalintoja. Vuori-insinööri W.A.Grönlundin elämä päättyi 44-vuotiaana. Mikä olisikaan ollut Olavi Karpalon tulevaisuus, ellei hän orpopoikana olisi aloittanut sotaseikkailuja, jotka lopulta johtivat hänet poliittisena pakolaisena Venezuelaan. Hänen lukuisat kirjeensä avaavat, millaista oli elämä Venezuelassa maailmansodan jälkeen.