"Sinä rakastat minua, sinun täytyy" on elämänkaaren mittainen runoteos ihmisen suhteesta toiseen. Se on valoisa kokoelma identiteetistä ja sen rakennuspalikoista: rakkauksista, muistoista ja lähiympäristöstä. Runot tekevät asioista omia nojaamalla niihin koko painolla ja antamalla niille nimet.
Teos havainnoi itsen häilyvää luonnetta ja ehdottaa myös kadottamisen ja unohtamisen hyväksymistä. Kieleltään "Sinä rakastat minua, sinun täytyy" on ilmava mutta konkreettinen. Se ojentaa käden.