Jatkosodan alkaessa Suomi keskitti päähyökkäyksensä Laatokan Karjalaan. Savolaisten ”Kalpadivisioona” aurasi tietä läpi vihollisen linnoittamassa ja miinoittamassa, vaikeakulkuisessa mäkimaastossa. Hyökkäyksen yhdeksi kärjeksi ja lähitiedusteluun heitettiin Kiuruvedeltä koottu Sissipataljoona 2. Sissipataljoonan miehet kuvasivat tilannettaan näin: ”Yöt vakoillaan ja leikitään piilosilla olemista vihulaisen kanssa. Päivällä meidät huudetaan apuun alitusyksiköiden kärkeen. Meillä on pojat nyt kova kohtalo.”
Useita vuorokausia lepäämättä metsätyömiehet, maatalojen pojat ja sekatyömiehet tekivät sotatyössä tehtävänsä ammattimaisesti, vakaasti, hurjasti ja väsymättä. Tavoite oli vapauttaa talvisodassa menetetyt alueet. Rajulla keskitetyllä joukkojen iskulla Laatokan Karjalaan ja Sortavalaan raivattiin tietä myöhemmin avattavalle Viipurin ja Karjalan kannaksen hyökkäykselle.
Sortavalan valtauksen jälkeen sissien korpisota jatkui Itä-Karjalan palavien kylien kautta Maaselän kannaksen koviin taisteluihin. Karhumäen valtauksen aikana sissit tekivät paikallisiskuja vihollisen huoltojoukkoihin. He valtasivat ja pitivät hallussaan Krivin ja Maaselän aseman. Sen lisäksi he taistelivat etulinjassa. Heillä oli tehtävänä sulkea Muurmannin rata ja estää sitä pitkin avuntulo Karhumäkeen. Hirmuiset pakkaset ja kovat taistelut kuluttivat sissien joukot lähes loppuun.
Rauno Jääskeläinen tuo esiin ”Kiuruveen” sissien unohduksiin jääneen tarinan neljännessä sotakirjassaan. Alueella nuoruutensa asunut ja paljon taistelijoiden tarinoita kuunnellut tulkitsija tuo unohdetut urheat miehet lukijansa eteen värikkäästi.