"Karjalan evakot muistetaan, mutta Lapin siirtoväki on jäänyt samalla tavalla unhoon julkisuudessa kuin Lapin sota on jäänyt talvi- ja jatkosotien varjoon. Tuhkasta kuitenkin nousi uusi Lappi, jonka jälleenrakennus on suomalainen sankaritarina."
(Kannuksen kaupunginjohtaja, dosentti Jussi Niinistö.)
SYYSKUUSSA 1944 Kannuksen ja Kälviän rautatieasemille saapui noin 10 000 sotapakolaista Itä- ja Keski-Lapin kunnista Sallasta, Pelkosenniemeltä ja Sodankylästä.
Muutamassa päivässä Lestijokiseudun viiden silloisen pitäjän – Himangan, Kannuksen, Kälviän, Lohtajan ja Toholammin – väki kasvoi kolmanneksella. Arkea leimasivat puute, kulkutaudit, ahtaus ja suru sekä jatkuva huoli edelleen rintamalla olevista läheisistä ja tuhotusta kotiseudusta.
Tämä teos antaa äänen niin niille lappilaisille evakoille kuin Lestijokiseudun asukkaille, jotka kokivat yhdessä evakkoajan kaikkine seurauksineen. Teos sisältää yli sata aikalaistarinaa ja asiantuntija-artikkelia. Niistä ja runsaasta kuvituksesta avautuu koskettava ja inhimillinen kuva selviytymisestä, yhteisöllisyydestä ja tulevaisuuden toivosta.
KAIKEN KESKELLÄ oli myös iloa: lasten seikkailuja, hauskoja sattumuksia ja ihmissuhteiden uusia alkuja. ”Veret” ja suvut sekoittuivat ja ihmisten välille rakentui yhteyksiä, jotka kantoivat yli vaikeuksien. Tarinat muistuttavat ennakkoluulojen voittamisen ja erilaisuuden kohtaamisen tärkeydestä.
Teos tarjoaa myös ajankohtaisen näkökulman ymmärtämään, mitä nykyajan termit ”huoltovarmuus” ja ”resilienssi” todella tarkoittavat.