"Miksi me uskomme hallitsijoita?"
Päähenkilö Pierren kysymys korostaa yksilöiden halua päättää elämästään. Vaikka tapahtumien myllerrys ei näytä jättävän sijaa henkilökohtaisille pyrinnöille, kaikilla teoilla on seurauksensa.
Suurromaanista dramatisoitu SOTA JA RAUHA on tehokas mutta ajatuksekas esitys ihmisten kiinnittymisestä yhteisöihinsä ja oman polkunsa etsimisestä. Se kertoo Napoleonin hyökkäyksestä itään ja tästä koituvista repivistä vaikutuksista 2020-luvulla nyt jälleen eloon syttyviin venäläisiin. Pierrelle siirtymä on käänteentekevä: "Todelliset asiat eivät ole jossain tuolla kaukaisuudessa." Yhtä kouraantuntuvasti mullistukset osuvat Natashaan: "Pidin metalliviivoitinta kynttilänliekissä ja painoin sen ihoani vasten, se helpotti." Taiten sovitettu klassikko osoittaa voimansa ja puhuttelevuutensa.