Sota ja väkivalta ovat yhtä ikuisia taiteen aiheita kuin rakkaus ja romanssit. Sodista ovat syntyneet suurimmat sankaritarinat, mutta myös kertomukset uhrikuoleman naurettavuudesta ja armeija-elämän ahdistavuudesta.
Kirjailijan tehtävä on ollut täydentää ja kommentoida sitä, kuinka sodat muistetaan. Todentuntuiseen kuvaukseen on tarvittu paljon muutakin kuin historiapitoinen tai päiväkirjamainen tarkkuus. Väkivallan järjestelmällisyys ja koneaseiden tuhovoima ovat muuttaneet käsityksiä, mitä tosi ja todellinen sodassa tarkoittavat.
Sota kaunokirjallisuudessa tarkastelee sotakuvausten perinnettä antiikin runoelmista atomisodan pelotelmiin, maailmansotien muistelmiin ja moderniin sotaviihteeseen. Mukana ovat niin Shakespearen näytelmät kuin Tolstoin, Remarquen ja Hellerin romaaniklassikot. Siirtomaasotien perinnettä jatkavat 2000-luvun tarinat Afganistanista ja Irakista. Niissä sota koetaan monitorin lävitse tai terrorina siviilien silmin.
Markku Soikkelin Sota kaunokirjallisuudessa on ansiokas katsaus maailmankirjallisuuden keskeiseen lajiin, kuvitelmiin voittajista ja tunnustuksiin häviäjistä.