Tekijän esikoisteos on kokoelma olemisen sietämättömästä leveydestä, jossa puolen vuosisadan matkaa taitetaan yksinäisyyden ja ihmissuhteiden umpisolmukohdissa. Ilman mutkia matka on mitätön. Arjen ontologiassa torson molemmat päät saavat kyytiä, kosolti harmaita hiuksia sekä sulkia hattuunsa.
"Jos saisin ajopelini valita, se olisi lentävä räsymatto: korkealentoinen, sävyisä ja reunoilta rispaantunut! Matkaisin maan ääriin, sen poveenkin. Reissaisin rajattomasti, ilman ikärajoja. Syöksyisin kuviin ja kertomuksiin. Ylettyisin ulottuvuuksiin, ajassa ees taas..."