Kokonaisen vuoden ajan kaiken tuskan ja hyväksynnän opiskelin kipeimmän kautta.
Romutin koko sieluni maailman
hitaasti se rikkoi omaa fyysistä jaksamistani.
Alkoi uusi vaihe tässä omaishoitajan roolissa,
oman terveyden romahtamisen myötä.
Pettymyksiä ja hyväksymistä,
kuluttavaa yritystä ymmärtämisen suhteen, sopeutumista.
Oliko kaikella aina jokaisen tahon , niin hoitavan kuin omanikin suhteen sujuva yhteistyö.
Mihin uskoa ? Omiin tuntemuksiin vai se mitä lääketiede saanelee
Pilleriä pillerin keralle, vaikka se kuntoani heikensi lisää.
Kaiken tämän rinnalla unohdin tuskani sinun sairaudestasi.
Hiljalleen kuntoni huononi
melkein jo lupasin kuolla kaiken tämän kivun keskelle.
Ei ollut ovea josta päästä ulos, saada ratkaisu tilanteeseeni.
Sydän ovieni saranat kuluneet.
Koko tämän kirjon tunteistani kerron.
Siitä mitä on romuttaa oma elämä taistelemalla tuulimyllyjä vastaan.
Ja huomata lopulta selviävänsä siitäkin.