Vartiaista muistuttava päähenkilö on kyllästynyt sanoihin. Tämä panee alulle paikoin tragikoomiseksi yltyvän piirustusten ja maalausten tulvan. Tuoko kuvataideaddiktio iloa ja apua, vai johtaako se uusiin ja arvaamattomiin ongelmiin niin luovassa kuin henkilökohtaisessakin elämässä?
Poukkoileva lokikirjamainen teksti ottaa tarkasteluunsa sen, mitä kukin päivä eteen tuo. Keskiössä pysyy kuitenkin sitkeästi kuvien tekeminen, niiden katsominen ja edeltävän vuosisadan taide, johon Vartiainen sukeltaa vasta-alkajan innolla.
Tahra ei tyydy pelkästään katsomaan etäältä, se sotkee kätensä ja tulee samalla maksaneeksi teoistaan. Vartiaisen kieli on hienojakoista ja tarvittaessa raakaa. Se tuo kuvien edessä hikoilun lukijan ulottuville kouriintuntuvalla otteella.