Nakertaa,
perimään kirjoitettu monistaja,
haurastuttaa luiden sisäistä
Kumittaa vähitellen sinua,
rakkaaksi käynyttä,
sivu kerrallaan
Haihduttaa opittua,
muuntaa persoonaasi,
naurutalon peilin lailla
Sen tulvaa ei kukaan pysty patoamaan
Taloon tuli kutsumaton vieras on kahden kirjoittajan runoteos sairaudesta, välittämisestä, menettämisestä ja rinnalla kulkemisesta. Se kertoo elämästä tilanteessa, jossa neurodegeneratiivinen sairaus muuttaa vähitellen ihmistä, parisuhdetta ja koko yhteistä tulevaisuutta.
Markku Pakarisen tekstit avaavat sairastuneen kokemusta: pelkoa, epävarmuutta, toivon etsimistä ja oman muuttumisen ihmettelyä. Minna Väisäsen runot kuvaavat läheisen matkaa, jossa rakkaus joutuu muuntumaan hoivaksi, yhteiset unelmat särkyvät ja edessä on väistämätön luopuminen. Sairauden raskaudesta huolimatta teoksen ytimessä ovat ihmisyys, yhteys, toivo ja sitkeys. Teos rakentaa poikkeuksellisen dialogin sairastuneen ja läheisen välille.
Taloon tuli kutsumaton vieras puhuttelee erityisesti muistisairauksien ja etenevien neurologisten sairauksien koskettamia ihmisiä, heidän läheisiään sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Se tarjoaa tunnistamisen kokemuksia niille, jotka elävät sairauden varjossa, ja ymmärrystä niille, jotka tarkastelevat sitä ulkopuolelta.
”Olen kirjoittanut syksyn aikana runoja, jotka ovat syntyneet aika nopeasti kirjoittamalla, mitä päähän pälkähtää. Olen tyytyväinen, että olen kirjoittanut. Kirjoittaminen on helpottanut hetkiä, jotka ovat olleet erilaisia, ehkä helppoja, ehkä vaikeita. Kirjoittaminen ei ole ollut vahvinta alaani, mutta nyt olen tyytyväinen teksteihin.” (Markku, 2020, runot vuosilta 2020–2021).
”Minulle kirjoittaminen on hengittämistä, ajatusten ja tilanteiden jäsentämistä tai pakottava tarve pukea tunne sanoiksi.” (Minna, 2026, runot vuosilta 2020–2026).