"Tänä yönä minä lähden" on suora ja shokeeraava, hurja ja levollinen runoteos kuolemasta ja itsemurhasta. Ilmaisuvoimaisesti ja kalmanhajuisesti Tarita Ikonen sanoittaa sitä mistä ei yleensä puhuta. Lopputuloksena on kaunis ja tarkka kuvaus kuoleman toiveesta, mutta ennen kaikkea onnen ja rauhan tuntemuksista.
"Mustasta maasta levittäytyvät /
puiden kalpeat varjot, luisevat rungot /
paljaiden pensasaitojen viivasuorat polut /
kultaisina kehinä loimuavat harvat valot /
pimentävät hautausmaannurkat."