Esikoiskirjailija yhdistää dekkaritrilogian avauksessa taidokkaasti etruskologian asiantuntemuksen, vetävän juonen ja italialaisen tunnelman.
Helsingin yliopiston amanuenssin virasta irtisanottu Soile Saari ei tiedä, mitä elämällään tekisi. Takana on avioero. Aikuinen poika asuu ulkomailla. Ryhtyäkö vaikka kirjoittamaan väitöskirjaa etruskeista, joista hän on tehnyt kolme vuosikymmentä sitten pro gradun?
Saapuu syksy, ja Soile lukee kahvilassa italialaista La Repubblicaa. Siinä on etruskologi Silvio Marinon nekrologi. Muistot pulpahtavat pintaan.
Opiskeluvuosinaan Soile vietti kiihkeän yön Marinon kanssa, ja tämä paljasti hänelle salaisuuden. Marinon työryhmä oli löytänyt Tarquinian kaivauksilta kultaisen rintalevyn, jossa oli etruskien myyttisen perustajan, Tarchonin, nimi. Siitä olisi pitänyt tulla kansainvälinen sensaatio.
Soile alkaa tutkia vanhaa asiaa, mutta ei löydä siitä minkäänlaista mainintaa alan julkaisuista. Hän päättää ottaa selvää siitä, mitä todella tapahtui. Hän matkustaa Italiaan, mutta joutuukin yllätyksekseen hengenvaaraan.