Fanny Friman (1860–1886) oli oululainen runoilija ja suomentaja, jonka lupaavan uran katkaisi varhainen kuolema. Hän julkaisi omia runoja ja suomensi monia klassikkokirjailijoita, kuten J. L. Runebergiä, Z. Topeliusta, Bjørnstjerne Bjørnsonia ja Harriet Beecher Stowea. Walter Scottin romaani Talismani (1879) oli hänen laajin suomennostyönsä.
Friman julkaisi suppean oman runotuotantonsa Pohjois-Suomi-lehdessä. Hänen runonsa ja runosuomennoksensa sisältyvät tähän kirjaan, joka nostaa esiin suomalaisen kirjallisuuden varhaisen naispioneerin. Mukana on myös Frimanin lehteen kirjoittama kirje, joka tarjoaa elävän silmäyksen aikansa maaseudun ja kaupungin elämään ja kirjoittajan suomenmieliseen ajatteluun.
Fanny Frimanin elämää taustoittaa Matti Järvisen laatima henkilöhistoriallinen artikkeli. Unohduksiin vaipuneen kirjailijan elämäntarina on koottu lehtien ja muiden lähteiden pienistä tiedonsiruista. Toivon hetkellä ja muita runoja sisältää lisäksi listan Frimanin kirjoituksista ja suomennoksista.