Tuntuuko sinusta, että saat toistuvasti moitteita tai satuttavia huomautuksia siitä, että olet liian herkkä? Tai siitä, että toimit jotenkin eri tavalla kuin muut?
Nitta Käki kertoo omakohtaisesti, miltä tuntuu kasvaa erityisherkkänä maailmassa, jossa sensitiivisyyttä ei aina tunnisteta tai ymmärretä. Lapsuuden kokemuksista ja aikuisuuden oivalluksista kasvaa matka, jossa haavoittuvuus muuntuu voimavaraksi ja herkkyys saa arvonsa.
Kirja tarjoaa vertaistukea ja rohkaisua erityisherkille sekä heidän läheisilleen. Se avaa lempeästi sensitiivisen ihmisen sisäistä maailmaa ja antaa sanoja kokemuksille, joille ei aina löydy selitystä.
"Tuulihattu - ajatuksia ja kokemuksia erityisherkkyydestä" on lämmin ja toivoa herättävä kertomus siitä, miten oman herkkyyden voi hyväksyä ja miten sen kanssa voi oppia elämään sovussa - omana itsenään, täysipainoisesti ja rohkeasti. On OK olla erityisherkkä! Jokaisella on paikkansa tässä maailmassa!
Kirjoittajan lapsuudessa 1950-luvulla erityisherkkyys oli ominaisuus, joka sai lapsen vanhemmat hyvin huolestuneina epäilemään tämän tulevaa toimintakykyä elämässä. Se aiheutti ristiriitaisia ja kiukkuisiakin tunteita läheisissä ja sai erityisherkän lapsen vetäytymään yhä enemmän näkymättömiin säästyäkseen vaatimuksilta olla jotain muuta kuin oma itsensä. Kun lopulta keskuuteemme 1980-90-luvuilla alkoi tihkua tietoa erityisherkkyydestä, Nitta Käki pääsi vähitellen ymmärrykseen ominaisuudestaan. Sen avulla hän saattoi askel askeleelta astua varjoista valoon; muiden määrittelemien arvioiden sijaan hänelle vahvistui tietoisuus siitä, millainen ja kuka hän ihmisenä on.