Valkoisen terrorin kuuluisat murhamiehet Saaren Jallu ja Rummin Jussi yrittivät teloittaa Kaarlo Isomäen keväällä 1918, mutta tämä onnistui
pakenemaan heidän kynsistään. Teloitusyritys juontui kansakoulunopettaja Isomäen ja Jämsän mahtimiesten välisistä riidoista. Sisällissodan
jälkeen Isomäki yritti saada vainoajansa vastuuseen. Hän ei voinut syyttää ajojahtinsa taustalla olleita henkilöitä ilman pitävää näyttöä,
joten hän kohdisti syytökset teloitusyrityksensä toteuttajiin. Nämä kuitenkin armahdettiin valtionhoitaja Svinhufvudin antamalla asetuksella.
Oikeutta vaille jääminen katkeroitti Isomäen loppuelämäkseen.
Kirja kertoo Kaarlo Isomäen elämäntarinan ja kuvaa vainon häneen jättämiä jälkiä.