Runo on rytmillä pehmennettyä puhetta.
Runo on lumikide, joka ei olisi syntynyt,
ellei sadepisara olisi kulkenut talven kylmyyden läpi.
Runo on sanoista rakennettu silta
yli kaipauksen kuilun
ihmisen luota toisen luo.
Tämä runo kuvaa Vuokko Kuokkasen taitoa pukea tunnelmat sanoiksi. Luonto ja ihmisen elämä ovat samaa ainetta, herkkää ja haavoittuvaa. Kevään tulo tuo aina uuden valon. Pienistä iduista kasvaa kaunista. Vuokon koskettavat runot puhuvat hiljaa Luojan suuruudesta.
Leena Kaseva