Minä Jaakob, ei-kenenkään-poika, ei-kenenkään-isä, ei-kenenkään-rakastama, orja, huora, persepoika, eunukki, murhaaja, sutenööri, mahdollisesti juutalainen, mahdollisesti syyrialainen, mahdollisesti Niilin lietettä, työläinen, työnjohtaja, rampa, keuhkotautipotilas, hylätty omistusesine, kulunut ajopuun kappale, jonka vetäytyvä vuorovesi on jättänyt rannalle, ainoa asukas kuolevan keisarikunnan hylätyn provinssin autiossa kaupungissa, kirjoitin muistiin tämän elämäntarinani. Tarina ei tule saamaan päätöstään, sillä kukapa minun loppuni kirjoittaisi ylös?
”Kukaan ei tiedä, kuka minä olen, kaikkein vähiten minä itse.”
Jaakob asuu bordellissa. Hänen syntyperäänsä ei kukaan tiedä. Jaakob on varpunen, joka laulaa ilman syytä ja pyrähtää pakoon vaikeuksista. Hänen maailmansa on keittiö, yrteille tuoksuva puutarha, äänekäs ja vaarallinen taverna sekä salaperäinen yläkerta, jossa sudet - prostituoidut ja orjat - hoitavat asioitansa.
Jaakob viettää päivänsä keittiössä kuunnellen rakastetun ”äitinsä” Euterpen tarinoita, juosten asioilla kokin puolesta ja vältellen bordellin vaaroja. Myöhemmin hän raataa tavernassa, kunnes hänet lopulta johdatetaan arvoitukselliseen yläkertaan. Mutta kuten pieni varpunen, hän pakenee mielikuvituksessaan raakaa todellisuutta ja antaa laulullaan toivoa myös muille.
James Hynesin vaikuttava ja elämää ylistävä romaani sukeltaa Espanjaan Rooman valtakunnan viimeisiin vuosiin Carthago Novan armottomille kaduille ja kujille, missä väkivalta ja rakkaus elävät rinta rinnan. Jaakob - Varpunen - muistelee vanhana miehenä elämäänsä ja muistuttaa meitä siitä, millä tavalla suuri ja loistava imperiumi rakennettiin kukoistukseensa.