Vain muutama vuosikymmen sitten sadattuhannet suomalaiset ajelivat mopedilla työmatkojaan, lomaretkiään, kauppa-asioitaan, sukulaisvierailujaan ja kouluteitään. Mopedisti saattoi olla kirkkoherra, sosiaalisihteeri, kerho-ohjaaja, opettaja tai palotarkastaja. Suurin osa suomalaisten saamasta postista kulki ainakin osan matkaa mopon kyydissä. Mopedeita oli 1960-luvun loppupuolella käytössä enimmillään ehkä 350 000 kappaletta. Jo 60-luvun alkuvuosina mopedit olivat liikenteessä taatusti näkyvä tekijä, mopoja oli käytössä jopa enemmän kuin henkilöautoja.
Suomalainen mopedikausi alkoi, kun ajokorttipakko poistettiin vuonna 1957. Muutaman vuoden mittaan mopedien myynti kasvoi aina kaksinkertaiseksi edelliseen verrattuna. Tarjolla oli hyvin runsas valikoima mopomerkkejä ja vielä moninkertaisesti runsaampi valikoima eri malleja.
Tässä kirjassa esitellään tuon klassisen kauden mopedikalustoa, veteraanimopedeita. Myöhemmän ajan polkimettomat mopot, sportit tai ns. tossumallit eivät kuulu katsauksen piiriin. Niitä ei käytetty silloin, kun mopedi oli koko väestön arkinen kulkuneuvo.
Kirja tarjoaa monipuolista apua mopojen kunnostuksessa, entisöinnissä, osien ja tietojen hankinnassa ja vilkkaasti kasvaneessa mopediharrastuksessa yleensäkin. Tämä kirja on veteraanimopediharrastuksen perusteos!