Virtojen kiharat kertoo suomalaisen progressiivisen rockin historian 1960-luvun jälkipuolelta aina vuoden 2025 artistitulokkaisiin asti. Brittiläisen Jim Pembroken muutettua Suomeen 1965 ja edistysmielisen Love Recordsin aloitettua toimintansa seuraavana vuonna maahamme muodostui vanhoista kaavoista irti pyristelevä muusikkosukupolvi. Eturintamassa olivat Tasavallan Presidentissä ja Wigwamissa vaikuttaneiden Jukka Tolosen, Pekka Pohjolan ja Jukka Gustavsonin kaltaiset virtuoosit. 1970-luvun jälkipuolella musiikillinen ilmapuntari heilahti toiseen ääripäähänsä. Progressiivinen rock tuli kuitenkin takaisin 1990-luvulla ja on marginaaliasemastaan huolimatta ollut tällä vuosituhannella runsaampaa kuin koskaan aiemmin.
Virtojen kiharat esittelee yli 300 yhtyettä ja artistia seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Monitahoinen kirjo ulottuu retrohenkisestä progesta jazzfuusioon, space rockiin, progemetalliin, elektronimusiikkiin, folkrockiin ja moderniin taidepoppiin.
Tamperelainen kirjastonhoitaja ja tietokirjailija Matti Pajuniemi (s. 1970) alkoi perehtyä progressiiviseen rockiin jo varhaisteini-iässä isosisarusten vinyylilevyjen äärellä. Vuonna 2013 hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen, ulkomaista progea kattavasti esittelevän tietokirjan Aamunkoiton portit: progressiivinen rock 1967-1979.
Virtojen kiharat - suomalainen progressiivinen rock on perusteellinen läpileikkaus alan kotimaisesta historiasta, mitä kirjailija jo pohjusti vuonna 2016 ilmestyneessä Prog Finlandia -teoksessaan.