Ei elämääni lomia mahtunut kertoo kotirintamalla talvi- ja jatkosotien aikaan työskennelleiden naisten kokemuksista sodan aikana sekä naisten rooleista työmarkkinoilla sodan jälkeen. Tutkimus perustuu muistitietoon ja käsittelee kokemusten sisältöjen lisäksi myös muistelukerronnan tapoja. Tarkastelussa ovat esimerkiksi arki työpaikoilla, sukupuolten kohtaaminen ja sodan vaikutukset työpaikkoihin. Lisäksi analysoidaan työn ruumiillisia muistoja, erityisesti väsymystä ja siitä kertomista sota-aikana.
Muistelukerronnallista aineistoa on luettu tulkintoina menneisyydestä. Työn muistoista analysoidaan työn merkityksiä, jotka saavat erityisiä piirteitä nimenomaan talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennusajan kontekstista. Jaksaminen, ahkeruus ja sinnikkyys nousevat keskeisiksi piirteiksi, ja aineistoa onkin luettu suhteessa sekä sota-ajasta kertomisen tapoihin että kulttuuriseen kertomukseen vahvoista naisista. Tutkimusaineisto on arkistoihin keruukyselyillä ja -kilpailuilla koottua kirjoittaen tuotettua naisten muistelukerrontaa. Suurin käytetty aineistokokonaisuus on Museoviraston kansatieteellisen arkiston keruukysely nro 34, jonka aiheena ovat naisten työt sotien 1939?1945 aikana. Muut käytetyt aineistot ovat Työväen Arkiston, Kansan Arkiston ja Kansanrunousarkiston kokoelmista.