Vuonna 1944 voimaan tullut kirkkolaki muutti kristillisen auttamistoiminnan luonteen: alkoi
lakisääteisen seurakuntadiakonian aika. Kirkkolain mukaan diakoniatyön tehtävänä oli avun
antaminen sinne, missä hätä oli suurin. Mitä tämä merkitsi paikallistason seurakuntaelämässä?
Timo Määtän väitöskirja on selvitys yhden suuren keski- ja pohjoispohjalaisen rovastikunnan
diakoniatyön vaiheista lähes neljänkymmenen vuoden ajalta. Laajaan paikalliseen lähdeaineistoon
perustuva tutkimus on paitsi diakonian ja sosiaalityön historiaa myös alueellista kirkkohistoriaa.
Tekijä tarkastelee seurakunnallisen diakoniatyön, kunnallisen sosiaalitoimen ja paikallisten
vapaaehtoisjärjestöjen välistä suhdetta.