Koskettavia runoja syrjässä olemisesta, melankoliasta, elämän viiltävyydestä - ja silti myös kauneudesta.
"Terasilla
kauniit ihmiset katsovat
täydellistä maisemaa
näyttöjen lävitse. "
Runoteoksen kertoja on kaukana heidän maailmastaan, selfhelp-opuksistaan ja tekopirteydestään. Hän pohtii, mitä kertoa heille. Tunnelmat ovat tasaista mollia ja laulut surullisia.
"Aallot lainehtivat ontuen.
Mutaisen pohjan päällä
kelluvat vaahtopäät
eivät lohduta
kuten muksuna. "
Mutta ei tässä ole koko totuus. Rauha ja ilo ovat löydettävissä.
"Etsi hiljainen paikka,
ole sinä,
edes hetki.
Anna sielunmaiseman
eheytyä vihreydessä."
Kalle Tamminen (s. 1990) on valkeakoskelainen kirjailija, jolle suomalainen lyriikka ja suomalainen luonto ovat suuria inspiraation lähteitä. Aallot lainehtivat ontuen on hänen seitsemäs runokokoelmansa.