Joskus aamulla ennen nukkumaanmenoa isä kertoi ihmisjutun. Isä raotti hiukan aitan räppänää, niin että sisään pääsi kapea valonsäde. Näin syntyi ihmisjutun kertomista varten sopivan pelottava tunnelma.
Tähtien valossa kaukana ihmisasumuksista istuu ongella pikkuaave Aapeli. Se on ihan tavallinen maalaiskummituspoika, joka elää seesteistä elämää hylätyssä aitassa villiintyneen jokiniityn laidassa. Kaikki olisi ihan hyvin, mutta kummituspoika on levoton.
Sillä on unelma. Se haluaa linnankummitukseksi.
Vanhempien vastusteluista huolimatta se päättää toteuttaa haaveensa.
Maailma kotiaitan ulkopuolella on vaaroja täynnä, mutta viimein Aapeli löytää ränsistyneen linnan, joka on kuin unelmien täyttymys. Pian Aapeli huomaa, että linnaa piinaa kirous, jonka valtaan Aapelikin joutuu.
Riittääkö pikkuaaveen neuvokkuus voittamaan pimeän mahdin, joka on saanut pauloihinsa kaikki linnan kummitukset?