Kuun loisteessa autiossa laaksossa istuu hylätyn linnan muurilla linnankummitus Aapeli. Oikeastaan se on ihan tavallinen maalaishaamu, joka on aina unelmoinut olevansa linnankummitus.
Aavepoika on päässyt pitkälle. Pieni ja sisukas Aapeli oli voittanut muiden aaveiden kunnioituksen ja saanut palkkioksi suuren tunnustuksen: oman linnan.
Mutta jokin Aapelia vaivaa. Se ei tunne olevansa linnankummitus. Aivan kuin jotain olisi vielä tekemättä.
Sen mielessä pyörii iänikuinen hokema, jonka se on kuullut jo lapsena. Jopa sen oman linnan aaveet tuntuvat kuiskivan samaa. Ei linnankummitukseksi ihan noin vain voi tulla.
On siis lähdettävä matkaan. Löytääkö Aapeli vastauksen? Ja riittääkö pienen kummituksen neuvokkuus voittamaan aavemaailman lait?