En halunnut kuolla,
mutten olisi aina jaksanut elää.
Kirjoittaminen piti hengissä silloin,
kun ääneen sanotut sanat eivät riittäneet tai niitä ei uskaltanut sanoa.
Matilda Nissisen esikoisrunoteos Aavistus valosta avaa rehellisen kipeästi kirjoittajan elämää. Miltä tuntuu, kun läheinen kuolee. Miten selviytyä surusta. Mitä sitten, kun oma mieli sairastuu.
Kirja tarjoaa samaistumispintaa lukijalle tämän etsiessä omaa valoaan, sillä tulevaisuudessa näkyy aina toivoa.