Troijan sota on viimein ohi, ja voitokas kuningas Agamemnon palaa kotiin. Hän ei kuitenkaan saavu sankarina, vaan uhrina – oman vaimonsa Klytaimestran ja tämän rakastajan Aigisthoksen verisen juonen kohteena.
Senecan Agamemnon on ainoa antiikin Roomasta säilynyt tragedia, joka kertoo tämän myytin. Se ei ole vain kertomus paluusta ja kostosta, vaan syväluotaava tutkielma vallasta, syyllisyydestä ja järjen pettämisestä. Näytelmän keskiössä ovat kaksi ikonista naishahmoa – Klytaimestra, jonka vihaa miestään kohtaan on ruokittu jo vuosia, ja Cassandra, näkevä troijalainen profeetta, jota kukaan ei usko.
Seneca rakentaa jännitteen taitavasti: aloitusnäytöksessä vainajan haamu ja kuoro varoittavat liian suuren onnen vaaroista, ja myrsky enteilee tulevaa tuhoa. Kuningattaren epäröintiä ruokkii Aigisthos, ja Agamemnonin saapuessa uhrit on jo valittu. Tragedia huipentuu Cassandran näkyyn palatsin sisällä tapahtuvasta murhasta – verinen kosto on lopulta täytetty.
Rikas, runollinen kieli ja psykologinen syvyys tekevät Senecan Agamemnonista ajattoman teoksen, joka puhuttelee yhä. Kyseessä on varhainen kertomus kostokierteestä, joka syö uhrejaan ja voi päättyä vain tuhoon.